Kello on 23.09 ja hyvän järjen kanssa olisin jo nukkumassa. Hyvä järki on kuitenki nyt jotenkin kateissa, joten kirjoitan blogia, syön nahistuneita viinirypäleitä ja katon, kun kisukynttilä loimottaa ikkunalaudalla. Jossain ajelee auroja, kuulen niitten melskeen tähän Tähtitorniin asti.
Oon ollu aika kauan poissa, ja nyt en ees tiedä mistä tai miten alottasin. Oon kulkeutunu kuukauden sisään moneen paikkaan ja monesta paikasta, niin jalan ku Helmin kanssa, yksin ja Ässän kanssa, itkien ja nauraen. Oon käyny Jyväskylässä ja Tampereella ja tavannu yksiä maailman parhaimpia ihmisiä. Oon ajanu hurjassa lumimyräkässä eestaas Kouvolaan ja Kotkaan ja rakastanu jokasella kilometrillä enemmän ja enemmän. Oon varannu lennot ja majotuksen Kööpenhaminaan heinäkuussa, matkaseurana Ässä, A sekä O. Oon ollu töissä ja huutanu ja melskannu ja kironnu koko homman alimpaan kattilaan ja sitten seuraavana päivänä rakastanu tekemääni työtä maasta taivaisiin. Oon ollu ihana ja paras ja upea ihminen ja surkea sukkamyttyrä ystävä, joka ei osaa pitää huolta ystävistään. Oon ollu täydellisin ja paras tyttöystävä ja samalla naamalla ärsyttäny ja karminu Ässän mieltä satanolla. Oon ollu ja oon tehny ja oon ja tuun olemaan kaikkea sitä, just minänä. Kiitos ja anteeksi siitä, en kadu mutta kannan.
Hei, mun (ja Tiinan) Nepalin reissusta on _kolme_vuotta_. Se on jotenki aivan liikaa? KOLME? Luojan kiitos, maailma on auki ja Luojan kiitoksempi, tiedän että mun aika tulee vielä. Voi olla, että se tulee aiemmin kun luulenkaan, .. Etenkin, jos sen nyt päätän. Työt loppuu 31.7.2013, sen jälkeen laitan kaiken Herran haltuun.
Kello on nyt 23.18. Oon siis kirjottanu tätä yheksän minuuttia. Se ei oo kamalan paljon, ottaen huomioon, miten monta riviä tekstiä oon saanu jo aikaan. Järkevyydestä en tiedä, mut tulipahan ilmoitettua:
Olen elossa, rakastan ja kaipaan ja arvostan teitä. Paljon.
0 hetkeä tämän tekstin äärellä.:
Lähetä kommentti
tell me baby, what's your story?